Antti Kivelä

Asiaa keskeltä ja edestä

keskusta

Historialliset aluevaalit, Keskustan voitto

Ensimmäiset aluevaalit on käyty, ja tulos on Keskustan kannalta suuri voitto. Ääntenlaskenta on vielä kesken, mutta kolmas sija vain n. 2200 äänen erolla toiseksi tulleeseen SDPhen on hieno tulos. Näissä vaaleissa puhuttiin oikeista asioista, kansalaisten tärkeimmistä palveluista Keskustan asettamalla lähipalvelu-teemalla. Puhuttiin todellista politiikkaa sote- ja pelastustoimen järjestelyn vaihtoehdoista, kansakunnan kantokyvystä, heikoimpien aseman turvaamisesta ja ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuudesta. Identiteettihörhöily jäi sivuraiteelle, ja hyvä niin.

Olen suuresti kiitollinen saamastani 1205 äänestä, Kuopiossa suurin äänimäärä. Keskustan ehdokasjoukko teki vahvaa yhteistyötä, henki ja ilo kampanjassa tuntui ja näkyi. Läpipäässeiden 21 aluevaltuutetun ryhmän edessä on laaja työ Pohjois-Savon hyvinvointialueen saamiseksi hyvään käyntiin, tehtävä ei ole helppo. Uskon kuitenkin että hyvällä poliittisella kulttuurilla saamme asiat järjestymään kaikkien ryhmien kanssa. Maaliskuussa työ alkaa.

Kiitos, kuopiolaiset

Keskusta säilytti suurimman puolueen aseman Kuopiossa varsin selvällä, yli 1200 äänen erolla lähimpään kilpailijaan. Myös valtuuston paikkaluku säilyi saman, jatkossakin meillä on 14 valtuutettua 59:stä. Kiitos tuloksesta kuuluu teille, Keskustaan luottaneille kuopiolaisille, ja kaikille 88:lle ehdokkaallemme. Yhdessä ja yhteistyössä tehtiin tämä voitto, niin kuin on koko kuluneen valtuustokauden aikana tehty Kuopion menestystä Keskustan johdolla muutenkin.

Tulevien päivien ja viikkojen aikana tutkitaan tulosta monella tavalla tarkemmin. Samoin käynnistyvät keskustelut muiden kunnallisjärjestöjen ja piirijärjestöjen kanssa luottamuspaikkojen ja muiden tehtävien jaosta. Uskon, että neuvottelut sujuvat yhtä hyvässä ja rakentavassa hengessä kuin neljä vuotta sitten, jolloin sain kunnallisjärjestön puheenjohtajana neuvottelut viedä päätökseen. Kuopion poliittinen kulttuuri on poikkeuksellisen hyvä ja sivistynyt, kaikkia kuunteleva. Tämä on tärkein perintömme kaupunkimme kehittämisessä, ja tätä kulttuuria tulee erityisesti vaalia aitona kuopiolaisena aarteena. Kuopiolainen henki on myös kuluneen valtuustokauden aikana ollut se voima joka minua on auttanut kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Oma äänimääräni nousi lähes sadalla 829:ään. Olen syvästi kiitollinen ja häkeltynytkin minuun kohdistetusta luottamuksesta, ja pyrin edelleen olemaan luottamuksenne arvoinen.

Kohti puoluekokousta

Keskustan kannatus oli tämän päivän Ylen mittauksessa 11.3% , juuri vihreiden jälkeen viidenneksi suurimpana puolueena. Ei tulos tyydytä ketään keskustalaista. Ydinongelma on se, että vuosien myötä puolue on jäänyt yhä etäisemmäksi politiikkaan osallistumattomalle osalle kansaa: enemmistölle. Sisältä päin katsoen kaiken pitäisi olla parempaan suuntaan.

On uudistettu puoluekokouksen hyväksyttäväksi toimintaohjelmaa vuotta 2030 kohti, periaateohjelman kiitetystä uusimisesta on vain pari vuotta, kotisivut ja muu sähköinen viestintä on uusittu, eri politiikan lohkoille on yli 30 linjausta selkeäsanaista tekstiä. Silti keskustan linjaa ja näkemystä ei tunneta. Lukemisen puutetta toki on kuten aina kun yleinen keskustelu kulkee raiteilla ”ei tästäkään ole mitään puhuttu”. Keskustan tahtotilan ja suunnitelman pitäisi olla helposti kaikille lausuttavissa ilman ohjelmien lukuakin.

Minulle keskustalaisuus on syvintä suomalaisuutta

Ehkä kysymys on kuitenkin siitä, että keskusta on laitostunut. On luotettu myyttiseen järjestökoneistoon ja paikallisesti puolestaan odotettu että ”kyllä toimistolta tulee sitten tietoa”. Kansanliikettä ei ole jos kansa ei liiku.

Minulle keskustalaisuus on syvintä suomalaisuutta. Sitä asennoitumista, jota eivät tuupi ulkovallat, eivät kotimaiset rahavallan voimalla yhteiskuntaa ja oloja tuuppivat, eivät yhteiskunnan ja verotuksen varaan kaiken heittävät sosialistit. Kirjoitin näistä ajatuksista Suomenmaahan kolumnin, luepa sieltä.

Eurovaalit ja miten eteenpäin

Eurovaalien tulos on monella tapaa miettimisen arvoinen. Lähtökohtana on se, että tulos ei kuvaa Suomen kansan mielipidettä, koska äänestysaktiivisuus jäi 42%:iin ja maan sisällä äänestämisinnon erot ovat suuret. Euroopan parlamentissa ovatkin suurten kaupunkien, koulutettujen ja väestön keskiarvoa iäkkäämpien ihmisten edustajat. Pohjois-Suomesta ei ole ainoatakaan edustajaa, ja Itä-Suomen ainoa MEP on Elsi Katainen (kesk.), joskin hän vastaa teholtaan vähintään kahta.

Elsi Katainen valittiin jatkokaudelle vakuuttavalla äänimäärällä

Kansaa ei luonnollisesti saa vaalien yhteydessä epäillä väärästä päätöksestä, mutta silti rohkenen miettiä: ovatko meillä Suomessa asiat niin hyvin, että demokratiasta ei tarvitse enää välittää? Edes sen verran että kävisi muutaman minuutin vaalipaikalla? Onko yksi lysti onko valituilla edustajilla minkäänlaista osaamista tehtäväänsä tai näyttöjä aiemmasta pätevyydestä? On kuitenkin niin, että Suomen lainsäädännöstä lähes puolet tulee suoraan EU:n päätöksenteosta sovellettavaksi omien lakien tekemiseen. Ei ole vähäpätöinen asia, miten käytämme mahdollisuutemme vaikuttaa niin EU:lta tulevaan rahoitukseen kuin myös maailman ongelmien ratkaisuun EU:n kautta. Tiedon puutteesta on turha vinkua. Koskaan ei maailmanhistoriassa ole tietoa ollut näin helppoa saada jos vain viitsii lukea ja kysyä.

Europarlamentin paikkajaon hajaantuminen entisten valtaryhmien EPP:n ja sosialistien heikentyessä on samanlainen ilmiö kuin eduskuntavaaleissa nähtiin: kansallismielisten ja populististen voimien nousu samalla kun ilmastonmuutoksen tiedostamisen myötä vihreiden kannatuksen kasvu on johtanut tilanteeseen, jossa suuria puolueita ei ole, on keskisuuria entistä suurempi joukko. Periaatteessa tämä voisi nostaa kiinnostusta vaikuttamiseen, koska ilmiselviä valtablokkeja on vaikea muodostaa. Yksittäisten ryhmien neuvotteluvoima kasvaa.

Keskustan kannalta tilanne on yksiselitteisen huono. Vuoden 2017 kuntavaaleissa saatiin kannatusprosentiksi 17.5%, edellisen kerran alle tuon oli jääty 1953. Kuntavaalien jälkeen itsenäisyyden ajan huonoin tulos on saatu 2018 presidentinvaaleissa, 2019 eduskuntavaaleissa ja nyt eurovaaleissa. Jos tämä ei ole vakavan keskustelun ja linjan tarkistuksen paikka, niin en ymmärrä mikä sitten on. Analyysi ei ole helppo, eikä viisaus ole koskaan yhdessä päässä mutta alustavasti seuraavaa:

  • 1) on kerrottava päätösten sisältö ihmisen näkökulmasta eikä ylätason valtionhallinnon näkökulmasta,
  • 2) sisäisen keskustelun pitää olla jatkuvaa, ilman pelkoa ”vääristä mielipiteistä”,
  • 3) on kuultava tavallisten ihmisten oikeudentajua ja kohtuullisuuden vaatimusta,
  • 4) on ymmärrettävä se, että puoluetta äänestävät ihmiset asuinpaikasta riippumatta, eivät alueet tai hehtaarit,
  • 5) puolueen on oltava ihmisten keskellä, luonnollinen osa yhteisön arkipäivän ongelmien ratkaisua,
  • 6) puolueen sisäiset myytit on purettava: mikä ”järjestökoneisto”?, mikä ”kansanliike”?, jne.
  • 7) puolueen identiteetti on kirkastettava. Jokaisen kadulla pysäytettävän ihmisen on kysyttäessä heti nähtävä mielessään selvä, positiivinen ja kiinnostava kuva keskustan olemuksesta, tarkoituksesta ja visiosta.

Siitä riippumatta onko keskusta meneillään olevien hallitusneuvotteluiden jälkeen hallituksessa vai ei, on jokainen puolueen jäsen ja aktiivitoimija otettava mukaan keskusteluun aiheita kaihtamatta, sanoja säästämättä. Puoluekokouksissa 7.9.2019 ja Vantaalla kesäkuussa 2020 on ratkaisujen aika. Vain näin voidaan saada kurssi käännettyä ja keskusta koko kansan puolueeksi.

Ilmasto muuttuu, muutummeko me?

Perjantaina 15.3. koululaiset ympäri Eurooppaa osallistuivat mielenosoitusmarsseille ilmastonmuutosta vastaan. Greta Thunbergin esimerkin innoittamana nuorimmat ikäluokat ovat ottaneet tosissaan tieteellisen näytön ilmastonmuutoksesta ja sen nopeudesta.

Minä vuonna 1976, kevättalvella oli vielä lunta

On tärkeää muistaa ilmastonmuutoksen ainoa syy: fossiilisten polttoaineiden käyttö. Teollinen vallankumous ei olisi ollut 1700-luvulla mahdollinen ilman halpaa ja paikkariippumatonta energiaa, jota ensin saatiin kivihiilestä, ja tekniikan ja logistiikan kehittymisen myötä öljystä ja maakaasusta. Tuolla halvalla energialla on luotu kaikki se hyvinvointi jota ympärillämme näemme. Tulevien vuosikymmenten suuri kysymys on se, miten säilytämme elintasomme pienenevien ikäluokkien ja työvoiman aikana, samalla kun lopetamme fossiilisten polttoaineiden käytön. Jokaisen on osallistuttava omilla ratkaisuillaan. Käsi ylös, kuka lähtee räntäsateeseen pyörällä? Kuka on valmis muuttamaan paikkaan, jossa itse käsin pilkotuilla puilla lämmitetään asunto? Syömään vain suomalaista lähiruokaa ja järvikalaa, ja niistäkin lautasen tyhjäksi?

Ilmastonmuutoskeskustelussa menevät helposti tavoitteet ja käsitteet sekaisin. Niin hyviä tavoitteita kuin muovien kierrättäminen ja muoviroskan kerääminen ovatkin, eivät ne ilmastonmuutokseen sinänsä liity. Argentiinalaisen naudanlihan syönnin välttäminen Suomessa voi ehkä olla ekoteko, mutta ei silloin jos lautaselle tulee sijaan riisiä ja avokadoa. Älkäämme pilatko hyvää asiaa fundamentalismilla ja fanaattisilla iskulauseilla, vaan järkevällä, tieteeseen perustuvalla harkinnalla ja realistisilla ratkaisuilla. Kaikkien meidän on muutettava käyttäytymistään, tehdään se fiksusti.