Antti Kivelä

Peruspalveluministerin Guzenina-Richardsonin kilpalaulantaan ajama vanhuspalvelulain uudistus hatusta vedettyine henkilökuntamitoituksineen kohtaa realiteetit, ja odotetusti on jälleen ajanut karille (http://yle.fi/uutiset/thl_tyrmasi_vanhuspalvelulain_-_peruspalveluministeri_kieltaytyi_hyvaksymasta_arviota/6341034). THL:n lausunto laista on täydellisen tyrmäävä, ja kun ministerille ei lausunto oman hallinnonalan virastosta kelvannut, niin laitettiinpa virasto laatimaan salaman uusi lausunto. Sisältö ei siitä muuttunut.

Substanssiosaaminen on tärkeää, johti sitten mitä organisaatiota tahansa. Tähän mennessä ministeri G-R ei ole vakuuttanut kyvyllään saada järkeviä ja toteuttamiskelpoisia esityksiä perusterveydenhuollon ja vanhusten hoidon uudistamiseksi. Siitä sentään Keskustassakin ollaan yhtä mieltä, että uudistukset ovat välttämättömiä, mutta hallituksesta ei vain tahdo tulla järjellisiä esityksiä palvelurakenteen uudistamiseksi.

Onkohan kukaan oikeasti käynyt kysymässä ammattilaisilta, miten vanhustenhuolto tai perusterveydenhuolto ylipäätään kannattaisi järjestää?

Eilen Petosen kauppakeskuksella ja tänään Kuopion torilla käytiin vilkasta keskustelua vaaleista, Kuopion kaupungin suunnasta ja äänestämisestä ylipäätään. Ihmisiä haastattaessa tulee tietysti monenlaista viestiä ja hyvä niin, mutta eniten minua huolestutti yleinen vastaus kysymykseen äänestyssuunnitelmista: ”Ei kiinnosta pätkääkään”, ”Ei kuulu mulle”. Perusteluiksi vastauksiin tuli lähinnä yleinen pettymys ja suoranainen apatia mahdollisuuksiin vaikuttaa, monilla myös mielenkiinnon suuntautuminen arjessa selviytymiseen.

Tällainen kehitys ei ole hyväksi kenellekään. Suomalainen yhteiskunta on aina perustunut luottamukseeen, yhteistyöhön, vastuunkantoon ja heikompien tukemiseen. Jos tämä arvopohja kovin pitkälle murenee, on kuntalaisten yhteisöstä vaikea enää puhua: jäljelle jää pirstaloitunut yhteisöllisyys jossa toiseen arvo- ja sosiaaliryhmään kuuluvaa ei enää tunneta samaan joukkoon kuuluvaksi. ”Vierasta sikaa” on helppo lyödä, ja kauhistuttavan usein näin myös kaduilla tapahtuu…..

Keskustalainen arvopohja on aina perustunut sosiaaliseen yhteisvastuuseen ja taloudelliseen yhteistyöhön jossa kaikista pidetään huolta. Yltiöliberalistinen yksilöllisyyden korostaminen ja yhteisesti sovittavien asioiden atomisoiminen kunkin omalle vastuulle vie meitä kohti piittaamattomuutta ja yhteisen hyvän väheksyntää. On meidän kaikkien vastuulla toimia niin, että luottamusta rakennetaan ja työtä tehdään muidenkin hyväksi kuin vain oman nenän eteen.

Äänestä Keskustaa.Keskusta on aate.

Jo vain näyttää Risikko et co. joutuvan perääntymään täysin mahdottomassa suunnitelmassaan. Lähtöasetelmaltaankin koko hallituksen suunnitelma ”vahvoista peruskunnista” jotka huolehtivat perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen lisäksi myös ”perustason erikoissairaanhoidosta” on ollut vailla käsitystä substanssista. Tuollaista jälkeä syntyy kun aletaan tehdä rakenteellisia muutoksia ymmärtämättä edes omia termejään. Kukaan hallituksesta ei ole selittänyt mitä järkeä on tehdä kolmen – viidenkymmenen tuhannen asukkaan kuntia joissa tehdään ”perustason erikoissairaanhoitoa”. En minä ainakaan saa tuosta tolkkua, ja olen sentään tehnyt töitä joka tasolla kotisairaanhoidosta yliopistosairaalaan.

Keskustan esittämä maakuntamalli perusterveydenhuollon, sosiaalitoimen ja erikoissairaanhoidon itsenäisenä tarjoajana antaa parhaat mahdollisuudet toteuttaa koko Suomen alueella tasapuolisesti palveluja ja samalla poistaa em. sektoreiden väliset organisaatiorajat.

Sitä paitsi: Keskustan johtaman hallituksen aikaan Suomesta väheni sata kuntaa vapaaehtoisin liitoksin, kansan ja kuntien tahdon mukaan.

Keskustalle mandaatti, Keskusta hoitaa.
http://yle.fi/uutiset/hallitus_joutui_antamaan_periksi_sosiaali-_ja_terveyspalvelu-uudistuksessa/6330438

Ministeri Jutta Urpilainen oli eilisessä puheessaan esittänyt terveyskeskusten toimintaan parannuskeinoksi terveyskeskuspakkoa vastavalmistuneille lääkäreille. Ministeri Urpilaiselle voisi avustajakunta kertoa, että Suomessa jo on käytännössä 9 kk pakko – tai ilo – työskennellä terveyskeskuksessa, jos mielii erikoistua. Käytännössä kaikki lääkärit erikoistuvat joko yleislääketieteeseen tai muulle erikoisalalle.

Pakko on huono motivoija mihin tahansa työhön. Lääkärimäärän lisäys on yhtä huono terveyskeskustyön lisääjä, Suomessa on jo nyt yksi lääkäri jokaista 287 asukasta kohden.

Olennaista ei ole se, miksi nuoret lääkärit eivät ole terveyskeskuksissa. Olennaista on se, mihin terveyskeskuksista ovat lähteneet kokeneet lääkärit. Terveyskeskustyön niin kuin minkä tahansa asiantuntija työn tekee motivoivaksi mahdollisuus tehdä työnsä hyvin ja niillä järjestelyillä, jotka itse tietää parhaiksi.

Kysyn teiltä, kuntien terveysohtajat: oletteko kysyneet yksittäisiltä lääkäreiltä, miten he haluaisivat terveyskeskuksen järjestää? Oletteko antaneet valtaa niille, jotka oikeasti tietävät miten väestöä hoidetaan?

Kokeilkaa, yllätytte!

Tiedän että uuden rakennusprojektin aloittaminen ei ole ykkössijalla kun kaupunki kamppailee talouden tasapainottamisen kanssa. Minulla on kuitenkin haave…

Jokainen poliitikko tai sellaiseksi aikova haaveilee joko fyysisestä tai sosiaalisesta monumentista, myönsi sen tai ei. Minun haaveeni on Kuopion Kamppailu-urheilukeskus Puijon urheilukampuksen keskelle, täydentämään laakso pesäpallostadionilta hiihtostadionille. Lue tarkemmin alta!

Kuopioon Kamppailu-urheilukeskus

Kuopiossa toimii parikymmentä kamppailu-urheiluseuraa. Tärkeimpänä yhteistyöjärjestönä toimii Kuopion Danit ry., johon kuuluu 14 yhteisöjäsenseuraa. Danien alaisissa seuroissa harjoittelee yli tuhat eri lajien kamppailijaa. Kaikkiaan kuopiolaisia kamppailulajien harrastajia on lähes 2000. Kyseessä on siis varsin laajasti kuopiolaisia liikuttava harrastemuoto.
On lukuisia syitä miksi Kuopion kaupungin tulisi tukea ja kannustaa kamppailuseurojen toimintaa.

• Kamppailulajit ovat halpoja harrastaa ja sopivat kaiken ikäisille. Useimmissa lajeissa tarvitaan vain lajiin kuuluva vaatetus, käsisuojat ja mahdolliset jalkasuojat yhteishinnaltaan yleensä noin 100€: varusteet kestävät vuosia eikä harjoitteluun tarvita muuta kuin riittävä tasainen sisätila.
• Kamppailulajien lajikulttuuriin kuuluu kunnioitus niin vastustajaa kuin kaikkia muitakin kohtaan. Nykyisessä piittaamattomuuden ja itsekkyyden kulttuurissa tällä on suuri kasvatuksellinen merkitys – niin lapsille kuin aikuisillekin
• Kamppailulajit tuovat Kuopioon näkyvyyttä siinä missä suuria tukia saaneet lajitkin: kuopiolaisista kamppailijoista on vuosien saatossa noussut lukuisia Suomen ja Pohjoismaiden mestareita
• Kuopiolainen kamppailulajien laaja yhteistyö ja yhteisymmärrys on ainutlaatuinen ilmiö Suomessa: seurat toimivat hyvässä hengessä ja pyrkivät laajalla vapaaehtoistyöllä kamppailulajien edistämiseen ja nuorisotyön tekemiseen. Hyvänä esimerkkinä on 1. syyskuuta 2012 toisen kerran järjestetyt Feel Your Movement-messut, jotka keräsivät suuren joukon innostuneita kaupunkilaisia tutustumaan lajeihin, hyvin moni kävijöistä myös aloitti uuden liikuntaharrastuksen. Kamppailuseuroilla on siis selvä rooli Terve Kuopio-konseptissa.
• Kamppailulajeilla on Kuopiossa pitkät perinteet. Kamppailulajien toimintamahdollisuuksien parantaminen nostaa entisestään Kuopion mainetta korkeatasoisena kamppailulajikaupunkina; brändi on valmis.

Ongelmitta eivät kamppailuseurat ole työtään tehneet.

Tärkein haaste toiminnalle on sisäliikuntatilojen auttamaton riittämättömyys Kuopiossa.

Moni seura joutuu harjoittelemaan sopimattomissa tai ahtaissa tiloissa.

Väestönsuojatilat Suurmäentiellä, Puijonlaaksossa ja Kotkankalliolla tarvitsevat remontin, erityisesti ilmanlaatu on jatkuvana ongelmana satojen harrastajien harjoitellessa muutaman sadan neliön matalakattoisella alalla illan aikana. Usea lapsi ja nuori on joutunut luopumaan harrastuksesta huonon sisäilman vuoksi.

Koulujen salit ovat aivan täyteen varatut. Kouluilla ongelmana on myös varastotilojen puute, joka lajilla on omia harjoitusvälineitä, joille tulisi olla säilytyspaikka harjoitusten välillä. Kuopio-hallikaan ei kamppailulajeille tilaa tarjoa.

Esitys

Esitän Kuopion kaupungille pitkän aikavälin tavoitteeksi Kamppailu-urheilukeskuksen perustamista Puijon stadionalueelle. Kamppailu-urheilukeskus täydentäisi Puijon urheilukampuksen yhtenäiseksi nauhaksi Puijonlaaksotieltä alkaen: Pesäpallostadion – Jalkapallon harjoituskenttä – Kamppailu-urheilukeskus- Jousiammuntastadion – Hiihtostadion.

Kamppailu-urheilukeskus voisi riittävän keskusareenan ja katsomon turvin toimia myös mitä erilaisimpien tapahtumien järjestyspaikkana. Eri lajien SM-kilpailut, Cup-osakilpailut, valtakunnalliset leirit ja koulutukset sekä ammattinyrkkeilyillat olisivat luonnollisesti Kamppailu-urheilukeskuksen toimintaa, mutta tiloja voisi hyvin käyttää konserttien, teatterin ja lasten tapahtumien paikkana. Hyvät sisäliikunta- ja sosiaalitilat toimisivat niin hiihto- kuin pesäpallostadioniakin tukevana rakenteena.

Tehdään Kuopioon kunniakas Kamppailu-urheilukeskus!