Maailma ei Suomen tapaan pysähdy heinäkuuksi. Talous pyörii ja kompuroi, valtiot ja ryhmittymät tappelevat resursseista, epidemioita liikkuu. Valtion johto ei kuitenkaan tunnu mitään erityistä huomanneen. Maahan saatiin Kataisen hallituksen jälkeen Stubbin hallitus, ”business as usual” kuten Twitter kertoo, mutta jotain lienee jäänyt huomaamatta.
Suomi velkaantuu edelleen n. 7 mrd € vuosivauhtia. Julkisen talouden vajetta ja rakenneongelmia ei ole edes aloitettu korjaamaan. Venäjä yrittää tehdä Ukrainalle – ja on osin tehnytkin – saman kuin Georgialle ja Moldovalle: itsenäisestä naapurivaltiosta lohkotaan asevoimin paloja ja kaikin mahdollisin keinoin painostetaan uusien sotatoimien uhalla. Sijaiskärsijänä Suomi ja Suomen maatalous ja elintarviketeollisuus kun vastapakotteet lopettavat viennin Venäjälle. Gazaa hallitsevan Hamasin rakettituli siviilien selän takaa ja Israelin armeijan väistämättä aiheuttamat kuolemat kyllä uutisoitiin, mutta samalla kymmenkertainen kärsimys islamisti- ja valtioterrorin uhrina Syyriassa, Irakissa ja Libanonissa ei herätä median ja vasemmiston (tai hallituksen) mielenkiintoa.
Suomi tarvitsee valtion johtoon valtiomiehiä. Harkinta, ottautuminen ja arvokkuus tehtävän mukaan kuuluvat asiaan, ne eivät ole menneen maailman asenteita joilla ei some-maailmassa enää ole käyttöä. Kyllä on.
Kuuman kesän jälkilämpö ja pimenevät illat vievät jälleen kohti syksyä. Tällä viikolla koulujen alkaminen on viimeistään merkki meille työssä käyville, että on aika tarttua toimeen.
Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu…