Antti Kivelä

Asiaa keskeltä ja edestä

Antti Kivelä

Kiitos, Pohjois-Savo! Kohti uusia haasteita

Kuluneiden vuosien aikana olen saanut tehdä hyvin monenlaisia tehtäviä, kaikista olen oppinut paljon ja kokemuksista olen kiitollinen. Erilaiset työ- ja luottamustehtävät ovat myös antaneet paljon miettimisen aihetta edessä olevan työuran kannalta. Minua on myös pyydetty uusiin tehtäviin.
Miettiminen on kuluneen kesän aikana tiivistynyt arvojen ja elämän tärkeimpien perusasioiden ympärille. On ollut välttämätöntä punnita tarkkaan mitä syvimmiltäni haluan elämässäni tehdä, ja missä työssä koen parhaiten olevani muille hyödyksi. On tullut päätösten aika.

Olen saanut hyvän työtarjouksen. Aloitan TAYS Sydänsairaala-konsernin palveluksessa marraskuun alussa. Työnkuvana on apulaisylilääkärinä vastata rytmihäiriöiden kajoavasta hoidosta Keski-Suomen keskussairaalassa ja tehdä vastaavia toimenpiteitä ja poliklinikkatyötä myös Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Työn vuoksi muutan Jyväskylän seudulle. Olen irtisanoutunut KYS-Sydänkeskuksen erikoislääkärin virasta, viimeinen työpäiväni on 14. lokakuuta.

Paikkakunnalta muuttoon liittyy myös se, että monen nykyisen tehtävän hoitaminen osaltani päättyy. Olen pyytänyt eroa Kuopion ja Pohjois-Savon luottamustehtävistäni. Samoin olen ottanut pois hakemukseni Pohjois-Savon maakuntajohtajan hausta.

Kiitän Kuopion yliopistollista sairaalaa ja erityisesti KYS-Sydänkeskusta kaikista näistä 25 vuodesta, joina olen saanut hoitaa pohjoissavolaisia ja laajemminkin itäsuomalaisia potilaita. Sydän- ja verisuonitautien laaja kenttä on ollut koko aikuisikäni jatkuvan mielenkiintoni kohde. KYS on ollut hieno oppimisen ja kehittymisen paikka.

Kiitän myös kaikkia niitä lukemattomia luottamushenkilöitä, virkamiehiä, yhdistystoimijoita ja tavallisia savolaisia, joihin olen saanut vuosien myötä tutustua. Teidän seurastanne ja kaikesta yhdessä tehdystä on ikävä luopua. Hyvät muistot jäävät. Kiitos teille kaikille.

Historialliset aluevaalit, Keskustan voitto

Ensimmäiset aluevaalit on käyty, ja tulos on Keskustan kannalta suuri voitto. Ääntenlaskenta on vielä kesken, mutta kolmas sija vain n. 2200 äänen erolla toiseksi tulleeseen SDPhen on hieno tulos. Näissä vaaleissa puhuttiin oikeista asioista, kansalaisten tärkeimmistä palveluista Keskustan asettamalla lähipalvelu-teemalla. Puhuttiin todellista politiikkaa sote- ja pelastustoimen järjestelyn vaihtoehdoista, kansakunnan kantokyvystä, heikoimpien aseman turvaamisesta ja ammattitaitoisen henkilökunnan saatavuudesta. Identiteettihörhöily jäi sivuraiteelle, ja hyvä niin.

Olen suuresti kiitollinen saamastani 1205 äänestä, Kuopiossa suurin äänimäärä. Keskustan ehdokasjoukko teki vahvaa yhteistyötä, henki ja ilo kampanjassa tuntui ja näkyi. Läpipäässeiden 21 aluevaltuutetun ryhmän edessä on laaja työ Pohjois-Savon hyvinvointialueen saamiseksi hyvään käyntiin, tehtävä ei ole helppo. Uskon kuitenkin että hyvällä poliittisella kulttuurilla saamme asiat järjestymään kaikkien ryhmien kanssa. Maaliskuussa työ alkaa.

Kiitos, kuopiolaiset

Keskusta säilytti suurimman puolueen aseman Kuopiossa varsin selvällä, yli 1200 äänen erolla lähimpään kilpailijaan. Myös valtuuston paikkaluku säilyi saman, jatkossakin meillä on 14 valtuutettua 59:stä. Kiitos tuloksesta kuuluu teille, Keskustaan luottaneille kuopiolaisille, ja kaikille 88:lle ehdokkaallemme. Yhdessä ja yhteistyössä tehtiin tämä voitto, niin kuin on koko kuluneen valtuustokauden aikana tehty Kuopion menestystä Keskustan johdolla muutenkin.

Tulevien päivien ja viikkojen aikana tutkitaan tulosta monella tavalla tarkemmin. Samoin käynnistyvät keskustelut muiden kunnallisjärjestöjen ja piirijärjestöjen kanssa luottamuspaikkojen ja muiden tehtävien jaosta. Uskon, että neuvottelut sujuvat yhtä hyvässä ja rakentavassa hengessä kuin neljä vuotta sitten, jolloin sain kunnallisjärjestön puheenjohtajana neuvottelut viedä päätökseen. Kuopion poliittinen kulttuuri on poikkeuksellisen hyvä ja sivistynyt, kaikkia kuunteleva. Tämä on tärkein perintömme kaupunkimme kehittämisessä, ja tätä kulttuuria tulee erityisesti vaalia aitona kuopiolaisena aarteena. Kuopiolainen henki on myös kuluneen valtuustokauden aikana ollut se voima joka minua on auttanut kaupunginhallituksen puheenjohtajana.

Oma äänimääräni nousi lähes sadalla 829:ään. Olen syvästi kiitollinen ja häkeltynytkin minuun kohdistetusta luottamuksesta, ja pyrin edelleen olemaan luottamuksenne arvoinen.

Vapaalla sanalla on raskas vastuu

Viime yön tapahtumat USA:n kongressirakennuksessa ovat taitepiste kaikissa länsimaissa viime vuodet vallinneelle vastuuttoman puheen kulttuurille. Vapaaseen sanaan vedoten on eri suuntien fanaatikkojen toimesta puhuttu vailla vastuuta sanomisistaan, on tieten haluttu vääntää totuutta ja väittää selviä valheita todellisuudeksi, puheella on hyökätty henkilöihin. Miten tässä on onnistuttu? Miksi vihapuhe ja valehtelu ovat vallanneet niin suuren osan julkisesta tilasta?

Syitä on varmasti monia, mutta kolme tekijää noussee tärkeimpien joukkoon.

Sosiaalisen median nousu kommunikoinnin välineeksi on vähentänyt ihmisten perinteisiä kohtaamisen tapoja. Kasvottomassa viestinnässä sanattomat signaalit jäävät huomiotta, eikä empaattista kanssakäymistä synny. Toisen ihmisen loukkaaminen on helpompaa, kun ei tarvitse kestää kuulijan reaktiota. Toisaalta eri alustojen algoritmit ruokkivat samanmielistä puhetta nostaessaan esille käyttäjän aiemmin klikkaamien linkkien kanssa samankaltaisia sivuja ja kommentteja. Kärjekkäimmät kirjaukset saavat eniten klikkauksia, maltilliset vähemmän. Vaikka demokratiaan ja vapaaseen yhteiskuntaan kuulukin kaikkien oikeus lausua mielipiteensä, vähemmälle huomiolle ja myös poliittisen korrektiuden ulosrajaamaksi on jäänyt se, etteivät kaikki lausumat ja kirjaukset ole arvokkaita tai relevantteja. Sosiaalisen median kuplissa on on kuitenkin ollut yhtä ”oikein ja oikeutettua” sanoa väärän värisiä ihmisiä loisiksi, olla fanaattisesti inhoamassa kaikkea perinteiseen suomalaiseen elämänmuotoon kuuluvaa tai syyllistää muita ruokavaliostaan.

Toisen ihmisen loukkaaminen on helpompaa kun ei tarvitse kestää kuulijan reaktiota

Osin sosiaaliseen mediaan liittyen mutta myös yhteiskunnan muun muuttumisen myötä arvojen ja maailmankuvien liudentuminen on heikentänyt käsitystä totuudesta ja oikeudesta. On hämärtynyt idea absoluuteista; hyvän ja pahan, oikean ja väärän ero ei olekaan enää niin selvä. Tämä toisaalta vähentää halua tuomita selkosanaisesti totuudenvastaiset tai epäoikeudenmukaisuuksiin johtavat kommentit, kun kulttuurirelativistisessa ymmärryksen halussa ei ketään tahdota arvostella. Toisaalta sama selkeiden arvojen haaleneminen lisää mustavalkoista ajattelua. Oman maailmankäsityksen ja mielenrauhan kannalta voi olla helpompaa hävittää epäselvyyksiä pitämällä itse valittua näkökantaa ainoana oikeana ja mahdollisena, ja vähänkin poikkeavia mielipiteitä uhkaavina ja vääräuskoisina.

Presidentti Trump, kuva New York Times

Kolmantena seikkana vaikuttaa koettu tyytymättömyys. Kokemuksella ei välttämättä ole mitään tekemistä reaalisen hyvinvoinnin kanssa, koronaepidemiaa edeltävänä aikana suomalaisten ja Suomen mitattu kehitys parantunut kaikilla mittareilla. Kysymys onkin siitä, miten kukin kansalainen hahmottaa oman asemansa suhteessa muihin: olenko kokenut oikeutta? Vaikuttaa siltä, että yksilöä ihannoivan, menestystä ja onnellisuutta korostavan kulttuurin aikana yhä pienemmätkin koetut ”vajeet” koetaan loukkauksena ja hyvitystä vaativana asiana. Noustaan helposti syyttämään muita, ulkopuolisia koetusta vääryydestä, eikä totuudella enää olekaan niin suurta väliä. Tämän ratkaisemiseksi ei mikään materiaalisen hyödykkeen tai rahallisen tuen määrä riitä.

Sanalla ja puheella on vastuu. Meidän kaikkien tulee yhdessä ja aktiivisesti kuunnella toisiamme ja keskustella mielipiteitä kunnioittaen. Kaikkea ei pidä hyväksyä eikä valheellista ja hyökkäävää puhetta kuunnella, rajansa kaikella.
Lopultakin on niin, kuin moni valtiomies vuosisatojen aikana on todennut eri sanoin: vääryys ja paha ei voita pahojen ihmisten tekojen vuoksi, vaan hyvien ihmisten hiljaisuuden vuoksi.

Kohti puoluekokousta

Keskustan kannatus oli tämän päivän Ylen mittauksessa 11.3% , juuri vihreiden jälkeen viidenneksi suurimpana puolueena. Ei tulos tyydytä ketään keskustalaista. Ydinongelma on se, että vuosien myötä puolue on jäänyt yhä etäisemmäksi politiikkaan osallistumattomalle osalle kansaa: enemmistölle. Sisältä päin katsoen kaiken pitäisi olla parempaan suuntaan.

On uudistettu puoluekokouksen hyväksyttäväksi toimintaohjelmaa vuotta 2030 kohti, periaateohjelman kiitetystä uusimisesta on vain pari vuotta, kotisivut ja muu sähköinen viestintä on uusittu, eri politiikan lohkoille on yli 30 linjausta selkeäsanaista tekstiä. Silti keskustan linjaa ja näkemystä ei tunneta. Lukemisen puutetta toki on kuten aina kun yleinen keskustelu kulkee raiteilla ”ei tästäkään ole mitään puhuttu”. Keskustan tahtotilan ja suunnitelman pitäisi olla helposti kaikille lausuttavissa ilman ohjelmien lukuakin.

Minulle keskustalaisuus on syvintä suomalaisuutta

Ehkä kysymys on kuitenkin siitä, että keskusta on laitostunut. On luotettu myyttiseen järjestökoneistoon ja paikallisesti puolestaan odotettu että ”kyllä toimistolta tulee sitten tietoa”. Kansanliikettä ei ole jos kansa ei liiku.

Minulle keskustalaisuus on syvintä suomalaisuutta. Sitä asennoitumista, jota eivät tuupi ulkovallat, eivät kotimaiset rahavallan voimalla yhteiskuntaa ja oloja tuuppivat, eivät yhteiskunnan ja verotuksen varaan kaiken heittävät sosialistit. Kirjoitin näistä ajatuksista Suomenmaahan kolumnin, luepa sieltä.