Suomi, kuten muutkin Pohjoismaat, on kaikilla mahdollisilla mittareilla parhaita paikkoja maailmassa. Elämänlaatu ja materiaalinen rikkaus jota kaikkialla näkee, olisi ollut kaiken kuvittelun ulkopuolella vielä parisataa vuotta sitten. Koetut ongelmat ja kehittämistarpeet liittyvät eniten siihen, että onnellisuus ei lisäänny missään suorassa suhteessa ympäröivien olojen mukaan. On kuitenkin niin, että yhteiskunnan hyvät rakenteet, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja turvallisuus luovat onnellisuutta. Ei mikään ihme, että Maailman onnellisuusraportin mukaan (http://worldhappiness.report/ed/2018/) Suomi on kansalaistensa mielestä maailman onnellisin maa. Merkillepantavasti myös Suomeen muuttaneiden ihmisten mielestä on näin. Julkista keskustelua ja median kirjoittelua seuratessa voisi tulla kovin erilaiseen tulokseen.
Tulisiko yhteiskunnan kehittämisessä kiinnostua enemmän hyvinvoinnista ja henkisestä tasapainosta kuin materiaalisesta todellisuudesta? Tässäkin varmasti kultainen keskitie on paras. On edelleen huolehdittava siitä, että yhteiskunnan talouden ja sitä luovan yrittäjyyden edellytykset säilyvät hyvinä, mutta samalla voisimme siirtää painopistettä ajattelussa ”post-materiaaliseen suuntaan”: miten kukin meistä pärjäisi vähemmällä, ottaisi elämän positiivisemmin ja löytäisi onnea arjen pienistä asioista, kulttuurista, liikunnasta ja toisten ihmisten auttamisesta. Siihen suuntaan kannattanee yrittää.
