• Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää alatunnisteeseen

Antti Kivelä

Asiaa keskeltä ja edestä

  • Etusivu
  • Ajankohtaista
  • Curriculum Vitae
  • Omin sanoin
  • Teemat

2016

joulu 06 2016

Yhteistä hyvää, yhteistä Suomea

Joulukuu on  suomalaisille monesta syystä yhteisten asioiden aikaa. Vuoden lopun lähestyminen tuo syyskokoukset, tulevan vuoden suunnitelmat, päättyvän vuoden alustavat arviot.  Joulun odotus muistuttaa muistamaan läheisiä ja tuttavia. Itsenäisyyspäivä nostaa mieleen Suomen historian käänteet ja kotimaan tärkeyden. Meitä varten on vain Suomi ja läheiset, kaikkialla muualla olemme muualta tulleita. Ei siinä mitään, mutta ei se ole sama.

Unohtuu helposti se, että vuodessa on yksitoista muuta kuukautta, 334 muun kuukauden päivää. Noina muinakin päivinä olisi hyvä ajatella ihmisiä ympärillä. Työyhteisöä, koulua, naapureita, oman kunnan ja maakunnan väkeä, kaikkia suomalaisia, kaikkia maailman ihmisiä. Itsenäisyys ja lähimmäiset ovat läsnä joka päivä. Mitä tein tänään, että huomenna olisi kaikilla ja kaikella paremmin?

Suomen menestystarinaa ei aina haluta nähdä eikä kuulla. Ongelmiin takerrutaan, syyllisiä etsitään, huhuja levitetään ja perusteetta pauhataan. Maassa jossa osoitetusti on laajin sananvapaus, parhaasta päästä koulutus, maailman terveimmät lapset, turvallisin ja puhtein ympäristö. Omaa ahdistustaan purkavat kivien heittäjät helposti unohtavat – tai eivät ole koskaan oppineetkaan –  että Suomessakin oli aika jolloin nälkä oli todellista, viha ja tappaminen oli todellista. Mellastus kaikkea edellisten sukupolvien rakentamaa vastaan ei tunnu järjelliseltä eikä oikeutetulta.

V. A. Koskenniemi kiteytti runossaan ”Isä ja poika” sovituksen ja yhteisyyden merkityksen. Runo kertoo isästä, punakaartilaisesta, joka kaatui sisällissodan katkerimmissa taisteluissa, Tampereen valtauksessa Messukylässä ja pojasta, Suomen puolustajasta joka kaatui Kollaanjoen Loimolassa talvisodan jouluna. Molemmat saivat leposijansa samalta sankarihautausmaalta. Runo päättyy säkeisiin:

 

”Eikä eroa viime tuomiolla ole punaisen urhon tai valkoisen ylin tuomari sai myös ihminen olla ja hän tietää, mit’ on olla ihminen”

 

Todellinen suomalaisuus on aina etsinyt sopua ja ratkaisua silloinkin kun haavat ovat vielä auki ja muistot terävät. Tulevaisuudessakin toivon kaikkien etsivän yhteistä hyvää ja yhteistä Suomea.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Kategoria: 2016, Historia, Suomi Tagit: itsenäisyys, joulu

syys 04 2016

Kohti uusia haasteita

Keskustan Pohjois-Savon piirihallitus on päättänyt esittää minua Keskustan puoluevaltuuston puheenjohtajaehdokkaaksi. Kiitän saamastani luottamuksesta!

Puoluevaltuusto aktiiviseksi toimijaksi, Keskustan kentän tukijaksi

Keskustan puoluevaltuusto on puoluekokousten välillä Keskustan ylin päättävä elin. Viime vuosien aikaan puoluevaltuuston rooli ja kokouskäytännöt ovat nykyisen puoluesihteerin Jouni Ovaskan kaudella kehittyneet nykyaikaisempaan malliin. Nyt on aika kehittää puoluevaltuuston toimintaa aktiivisempaan rooliin, näkyväksi toimijaksi puoluekokousten välillä. Puoluevaltuuston 135 valtuutettua ovat piiriensä valitsemia, poliittisen toiminnan vahvoja osaajia, joilla on varmasti kykyä ja tahtoa suurempaankin työhön yhteisen hyvän eteen. Puoluevaltuuston voima on aktivoitava, verkotettava ja tuotava peruskeskustalaisen ulottuville.

Koko puolue on pidettävä asuttuna

Keskustan järjestökentän vahvuus on ollut kyvyssä toimia, nostaa tekijöitä tapahtumiin, vaaleihin ja luottamustehtäviin. Järjestömme haasteena on mukautua nopeasti muuttuneen ja muuttuvan yhteiskunnan pyörteissä kulkevien kansalaisten tarpeisiin. Suomalaiset tarvitsevat nopeampaa ja selkeämpää vastausta ongelmiinsa, väylää mielipiteille ja järkevää konkreettista toimintaa. Tarjoaako Keskusta nyt kaikkea tätä? Ovatko paikallisyhdistyksemme järjestämässä yleisötapahtumia, avustustempauksia ja kuulemistilaisuuksia, välittämässä kuntalaisten mielipiteitä valtuustoon? Osallistumassa puolueen tilaisuuksiin? Onko Keskustaan helppo liittyä?

Näen puoluevaltuuston tulevan roolin keskeisenä vaikuttajana Keskustan järjestöuudistuksessa yhteistyössä puoluesihteerin ja muun puoluejohdon kanssa. Tulevassa Keskustassa viesti kulkee, rakenne on ulkopuolisellekin selkeä, talous vahvistuu entisestään ja toimintaa on koko maassa. Haluan olla nostamassa niin puoluevaltuuston toiminnan kuin koko Keskustan järjestökoneiston 2020-luvulle, vahvaksi suomalaiseksi kansan palvelijaksi.

Puoluevaltuusto Torniossa 26.-27.11.2016

Puoluevaltuusto järjestäytyy ja valitsee uuden puheenjohtajiston. Olen ehdolla puheenjohtajaksi. Tule tukemaan ehdokkuuttani ja tuo ideasi mukaan. Keskusta on sinua varten.

Runnilla 3.9.2016

Antti Kivelä

Kategoria: 2016, Politiikka, Puolue Tagit: keskusta, Pohjois-Savo, puoluevaltuusto, vaalit

touko 23 2016

Sisäliikunta-areena Kuopioon

Maanantaina 16.5. Kuopion kaupunginhallitus päätti, ettei Puijolle suunniteltuun yhdisttetyn maailmancupin kisaan myönnetä kaupungin tukea. Päätös on merkittävä vuodesta 1994 jatkuneille Puijolla käydyille mäkihypyn ja yhdistetyn kilpailuille sekä Puijon Hiihtoseuralle. Päätöksen taustalla on kilpailujen hiipunut yleisömenestys ja jatkuva tuen tarve, vuosittain on kaupungin tukea käytetty yli 0.2 M€ arvosta. Olen pitkään tehnyt työtä kaikkien yhteistyötahojen kanssa sisäliikunnan olosuhteiden parantamiseksi Kuopiossa. Kaupunkiimme ei ole sisäliikuntaan tarkoitettuja tiloja rakennettu 20 vuoteen; koulujen liikuntasalit on toistuvasti toteutettu liian pieninä.

Kuopion maailmancupista siirtyvät varat kannattaa siirtää sisäliikunta-areenan rakentamiseen. Yhdistettynä seurojen harrastajien realistisiin tilamaksuihin, OKM:n, Veikkauksen ja yksityisen sektorin rahoitukseen on hyvät mahdollisuudet rakentaa kansallisen mittaluokan sisäliikuntakeskus Kuopioon. Lue lisää Savon Sanomista mielipidekirjoituksestani:

 

Kategoria: 2016, Kaupunki, Liikunta, Terveys Tagit: Areena, halli, kamppailulajit, Puijo, sisäliikunta

helmi 05 2016

Onko köyhällä varaa harrastaa?

Kasvava työttömyys, kuntatalouden heikkeneminen ja harrastusten kallistuminen ovat johtamassa tilanteeseen, jossa vähävaraisen perheen on tarjottava lapsilleen eioota kun liikuntaharrastuksista on kyse. Halvimmillaankin vuosimaksut ovat usein satoja euroja, puhumattakaan tuhansia euroja vuodessa nielevistä lajeista. Opiskelijat eivät ole sen paremmassa tilanteessa. Kaksikymppinen on opiskelijalle iso raha, kun asuminen, eläminen ja opintokulutkin pitää maksaa. Liikuntaan satsaaminen jää helposti viimeiseksi maksettavaksi jos rahaa jää.  Yhteiskunta eriytyy niihin lapsiin ja nuoriin joilla jo pienestä pitäen on mahdollisuus monipuoliseen liikuntaan ja niihin, joilla ei koskaan ollut pääsyä edes kokeilemaan mielenkiintoisia lajeja. Syntyy kierre, jonka terveydellisiä, sosiaalisia ja yhteiskunnallisia seurauksia näemme tulevina vuosina.

Vasta-argumenttina kuullaan usein se, ettei vähävaraisuus ja alkeelliset olosuhteet estä juoksijoita Afrikassa ja jalkapalloilijoita Etelä-Amerikan köyhimmissä maissa. Vertailu näin ei ole reilua. Liikunta on kulttuurisidonnaista ja sosiaalista toimintaa. Varattoman suositteleminen pimeään räntäsateeseen kympin tarralenkkareilla silloin kun luokkakaverit menevät sisähalliin harkkoihin, on esimerkki eriarvoisuuden hyväksymisestä. Kaikkien pitäisi päästä kohtuudella päästä liikkumaan sen muutaman tunnin päivässä, joka on terveelle elämälle välttämätöntä. Suomen ilmasto asettaa omat rajoitteensa, eikä pyörätien reunassa juoksu kaikille sovi.

Koulujen ja julkisten liikuntahallien kulut nousevat kun tilahallinto nostaa maksujaan. Muutamankin euron korotus kertamaksuun voi lopettaa kuntosalilla käynnin. Kuntopolkujen ja pururatojen jättäminen kunnostamatta on pienellä säästöllä tehty iso vahinko. Urheiluseurat joutuvat taiteilemaan jäsenmaksujen korotusten ja harrastajien menettämisen välillä.  Moni seura päätyy jossain vaiheessa tilanteeseen, jossa toiminnan jatkamiseksi on hankittava oma tila tai alue, nostettava reilusti jäsenmaksuja kustannusten kattamiseksi ja hyväksyttävä se että vähävaraiset putoavat toiminnasta pois. Silloin ei enää ole sijaa ”kolmantena sektorina” toimimiselle, raha puhuu. Tätä kehitystä en haluaisi nähdä.

Tavallisten ihmisten liikunnan ja aktiivisen elämäntavan tukeminen pitäisi olla yhteiskunnan erityisessä suojeluksessa. Ilman laajaa liikkuvien kansalaisten joukkoa meillä ei tule olemaan huippu-urheilijoitakaan. Tämä on selvä arvovalinta, johon meillä pitäisi olla varaa muusta taloudesta riippumatta. Liikunta on investointi tulevaisuuteen.

Kategoria: 2016

Footer

Yhteystiedot

Puh. +358 40 502 8192 | Sähköposti: antti@anttikivela.fi
© Antti Kivelä 2020

  • Facebook
  • Instagram
  • Twitter