2014

Kuopion Keskustan syyskokous valitsi minut kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi vuoden 2014 alusta.

Lappeenrannan aikoinani olin kunnallisjärjestön sihteeri, ja pidin kovasti järjestötyöstä. Muistan tuolloin kiertäneeni kaikki Lappeenrannan kunnallisjärjestön 26 paikallisosastoa ja keräsin selkeän rekisterin osastojen luottamushenkilöistä kuten myös kunnallisista ja maankunnallisista edustajista. Nyt pyyntö asettua ehdolle tuli varsin nopeasti enkä ehtinyt asiaa pitkään miettiä. Tukea tuli kuitenkin niin monelta taholta, etten oikein voinut kieltäytyäkään.

Kuopion kunnallisjärjestö on suuri niin paikallisyhdistysten määrällä, pinta-alalla kuin historiallakin mitattuna. Yksi mies ei sen johtamiseen riitä vaan asiat hoidetaan yhteishengellä. Toivon kaikkien osallistuvan voimiensa mukaan työhön Kuopion, Keskustan ja Pohjois-Savon eduksi.

Terveydenhuollon kustannuskehitys ja kuntien heikkenevä talous uhkaavat yhteiskunnan kykyä ylläpitää välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut. Nykymenolla rahat ja koulutettu ammattihenkilöstö eivät riitä sen paremmin isoissa kuin pienissäkään kunnissa.. On välttämätöntä uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteita vastaamaan tämän päivän haasteita. Uudistuksen kehitysmalleista on toisistaan eroavia näkemyksiä. Hallituksen keskuskaupunkimallin tavoitteena on kammeta kunnat sote-vivulla pakkoliitoksiin. Tämä on väärä tie eikä johda hyvään lopputulokseen.

Sote-palvelujen järjestämis- ja rahoitusmallin tulee pohjautua vähintään maakunnan laajuiseen alueeseen. Mallissa yksi toimija, esimerkiksi Pohjois-Savon sosiaali- ja terveyspiiri ,vastaa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, yhteensovittamisesta ja kustannuksista. Järjestäjä voi olla itse tuottajana tai tilaaja-tuottajamallin mukaan hankkia palvelut julkisilta tai yksityisiltä palveluntuottajilta. Riittävän suuri järjestäjätaho mahdollistaa myös yksikanavarahoituksen jossa kunnallisveron ja valtionveron sote-osuus kanavoidaan sote-piirin käyttöön yhdessä Kela-rahoituksen kanssa.

Riittävän suuret alueet pystyvät kantamaan julkisesti rahoitettujen palvelujen taloudelliset ja toiminnalliset riskit. Niillä on edellytykset tuottaa väestölle terveyttä ja hyvinvointia kohtuukustannuksin ja turvata palvelujen saatavuus asuinpaikasta riippumatta. Tämä parantaa myös alueiden välistä yhdenvertaisuutta. Asiakkaan asema vahvistuu ja lisää valinnanmahdollisuuksia, mihin myös terveydenhuoltolaki ensi vuoden alusta tähtää .Laaja aluepohjaan perustuva järjestelmä lisää mahdollisuuksia syventää sosiaalipalvelujen, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon integraatiota. Tämä puolestaan tukee entistä enemmän ennaltaehkäisyyn panostamista ja terveys- ja hyvinvointiongelmien varhaisen puuttumisen toteutumisen. Terveydenhuollon organisaatiorajojen häviäminen parantaa avohoidon ja sairaalahoidon yhteistyötä.

Kaikki alan asiantuntijat yliopistoista, tutkimuslaitoksista ja jopa sosiaali- ja terveysministeriöstä esittävät sosiaali- ja terveyspalveluille aluepohjaista rakennemallia vähintään 200 000 väestöpohjalla. Tarvittavan väestömäärän lukua ei ole ravistettu hihasta, vaan on saatu pitkälliseen tutkimustyöhön, selvityksiin sekä kansainvälisiin vertailuihin ja kokemuksiin nojaten.
Sosiaali- ja terveyspalveluista muodostuu kaikkien kuntien kustannuksista yli puolet ja ne ovat siten kuntatalouden kannalta ratkaisevimmat. Siksi tuntuu käsittämättömältä, että hallitus ajaa kuin käärmettä pyssyyn suurkuntien muodostamista, joka ei poista sote-sektorin rahoitus- ja järjestämisongelmia.

Anna Olkkonen,
terveydenhuollon lisensiaatti,
kaupunginvaltuutettu, KESK.
Antti Kivelä,
apulaisylilääkäri,
kaupunginvaltuutettu, KESK.

Terveisiä KYS sisätautien päivystyksestä. Hetki on rauhallista potilasvirran suvannossa, odotan vain seuraavaa puhelimen sointia. Sydäninfarkteja, keuhkoveritulppa, viinakramppi, syöpäpotilaan hengenahdistus, rytmihäiriöitä….

Eikä yhtään potilasta ole erikseen kaupungilta haettu. Sairaat tulevat päivystykseen kun äkillinen sairaus sitä vaatii, tai sitten terveyskeskuspäivystys lähettää.

Olennainen kysymys sairaanhoidossa on se, miten perusterveydenhuolto saadaan toimimaan. Sijoittaminen perusterveydenhuoltoon tuo selvät säästöt erikoissairaanhoidossa. Terveyskeskuslääkäreille pitää antaa selkeät mahdollisuudet hoitaa väestönsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Kun terveyskeskuksessa voidaan riittävien tutkimus- ja konsultaatiomahdollisuuksien tukemana järjestää työ juuri niin kuin lääkäri paikallisesti parhaaksi katsoo, on työ tehokasta ja mielekästä.

Suomessa on aivan riittävästi lääkäreitä; Luxemburgissa, Euroopan rikkaimmassa maassa on vähemmän lääkäreitä kuin Suomessa.

Kolmasosa Suomen lääkäreistä toimii kehä kolmosen sisäpuolella, ja sielläkään ei terveyskeskustyöhön ole liikaa tulijoita. Jutta Urpilainen ei ymmärrä terveydenhuollon tilaa ja tarjoaa ratkaisuksi yhä lisää lääkäreitä ja vastavalmistuneille pitkää työpakkoa valtion määrämässä terveyskeskuksessa.

Perusterveydenhuollon ongelmat ratkaistaan asiantuntevalla johtajuudella. Pitää ymmärtää substanssi: lääkärin pitää saada täysi valta järjestää työnsä. Lääkäri kantaa täyden vastuun omasta väestöstään, jolloin hän parhaana asiantuntijana tietää miten työ tehdään.

Peruspalveluministerin Guzenina-Richardsonin kilpalaulantaan ajama vanhuspalvelulain uudistus hatusta vedettyine henkilökuntamitoituksineen kohtaa realiteetit, ja odotetusti on jälleen ajanut karille (http://yle.fi/uutiset/thl_tyrmasi_vanhuspalvelulain_-_peruspalveluministeri_kieltaytyi_hyvaksymasta_arviota/6341034). THL:n lausunto laista on täydellisen tyrmäävä, ja kun ministerille ei lausunto oman hallinnonalan virastosta kelvannut, niin laitettiinpa virasto laatimaan salaman uusi lausunto. Sisältö ei siitä muuttunut.

Substanssiosaaminen on tärkeää, johti sitten mitä organisaatiota tahansa. Tähän mennessä ministeri G-R ei ole vakuuttanut kyvyllään saada järkeviä ja toteuttamiskelpoisia esityksiä perusterveydenhuollon ja vanhusten hoidon uudistamiseksi. Siitä sentään Keskustassakin ollaan yhtä mieltä, että uudistukset ovat välttämättömiä, mutta hallituksesta ei vain tahdo tulla järjellisiä esityksiä palvelurakenteen uudistamiseksi.

Onkohan kukaan oikeasti käynyt kysymässä ammattilaisilta, miten vanhustenhuolto tai perusterveydenhuolto ylipäätään kannattaisi järjestää?

Eilen Petosen kauppakeskuksella ja tänään Kuopion torilla käytiin vilkasta keskustelua vaaleista, Kuopion kaupungin suunnasta ja äänestämisestä ylipäätään. Ihmisiä haastattaessa tulee tietysti monenlaista viestiä ja hyvä niin, mutta eniten minua huolestutti yleinen vastaus kysymykseen äänestyssuunnitelmista: ”Ei kiinnosta pätkääkään”, ”Ei kuulu mulle”. Perusteluiksi vastauksiin tuli lähinnä yleinen pettymys ja suoranainen apatia mahdollisuuksiin vaikuttaa, monilla myös mielenkiinnon suuntautuminen arjessa selviytymiseen.

Tällainen kehitys ei ole hyväksi kenellekään. Suomalainen yhteiskunta on aina perustunut luottamukseeen, yhteistyöhön, vastuunkantoon ja heikompien tukemiseen. Jos tämä arvopohja kovin pitkälle murenee, on kuntalaisten yhteisöstä vaikea enää puhua: jäljelle jää pirstaloitunut yhteisöllisyys jossa toiseen arvo- ja sosiaaliryhmään kuuluvaa ei enää tunneta samaan joukkoon kuuluvaksi. ”Vierasta sikaa” on helppo lyödä, ja kauhistuttavan usein näin myös kaduilla tapahtuu…..

Keskustalainen arvopohja on aina perustunut sosiaaliseen yhteisvastuuseen ja taloudelliseen yhteistyöhön jossa kaikista pidetään huolta. Yltiöliberalistinen yksilöllisyyden korostaminen ja yhteisesti sovittavien asioiden atomisoiminen kunkin omalle vastuulle vie meitä kohti piittaamattomuutta ja yhteisen hyvän väheksyntää. On meidän kaikkien vastuulla toimia niin, että luottamusta rakennetaan ja työtä tehdään muidenkin hyväksi kuin vain oman nenän eteen.

Äänestä Keskustaa.Keskusta on aate.