Suomalaista sosiaali- ja terveysjärjestelmän uudistusta, kavereitten kesken sote-uudistusta on väännetty koko päättyvä hallituskausi. Jo alkumetreillä hallitus nousi väärällä jalalla kun jätettiin sekä työterveyshuolto että rahoitusuudistus paketista pois. Ilman selvää rahoitusmallia ei mitään muutakaan saada kasaan, onhan selvää että joku aina maksaa lystin. Tämänpäiväinen perustuslakivaliokunnan ratkaisu alleviivaa rahoituksen epäloogisuudesta johtuvaa kunta- ja perustuslain vastaisuutta suunnitelmissa. On täysin selvää että jäljellä olevan seitsemän viikon aikana ei kunnollista korjausta keskeneräiseen malliin saada, ja miksi pitäisikään: nyt ollaan tekemässä ratkaisuja seuraavien parinkymmenen vuoden ajalle, eikä siinä kannata muutamalla viikolla hötkyillä.
Rakenneongelmat syntyivät heti kun hallitus teki ideologisia päätöksiä lopputuloksesta eivätkä asiantuntijoiden lausumat kelvanneet elleivät osuneet valmiiksi päätettyyn maaliin. Josko nyt kuitenkin otettaisiin aikalisä ja rakennettaisiin sote-malli asiantuntemukseen nojaten. Tänään väläytetty 19 alueen rakenne, jossa järjestämis- ja tuotantovastuu on yhdistetty, ei ole yhtään sen toimivampi kuin nykyinen sairaanhoitopiirien malli vaikka sote-alueen luottamushenkilöt valittaisiinkin maakuntahallinnon suorilla vaaleilla.
Paras rahoitusmalli olisi yksikanavainen Kelan malli, johon kerättäisiin niin verotuksen, työnantajien ja työntekijöiden sosiaalimaksut. Silloin hoidon maksaja olisi sama kuin sairasloman maksaja, ja järjestelmä olisi automaattisesti kiinnostunut hoidon nopeasta järjestämisestä, kustannusvaikuttavuudesta kuin ennaltaehkäisystäkin.
Niin ja parasta terveydenhoitoa on liikunta. Polkupyörille omat väylät kaupunkeihin.