Yhteistä hyvää, yhteistä Suomea

Joulukuu on  suomalaisille monesta syystä yhteisten asioiden aikaa. Vuoden lopun lähestyminen tuo syyskokoukset, tulevan vuoden suunnitelmat, päättyvän vuoden alustavat arviot.  Joulun odotus muistuttaa muistamaan läheisiä ja tuttavia. Itsenäisyyspäivä nostaa mieleen Suomen historian käänteet ja kotimaan tärkeyden. Meitä varten on vain Suomi ja läheiset, kaikkialla muualla olemme muualta tulleita. Ei siinä mitään, mutta ei se ole sama.

Unohtuu helposti se, että vuodessa on yksitoista muuta kuukautta, 334 muun kuukauden päivää. Noina muinakin päivinä olisi hyvä ajatella ihmisiä ympärillä. Työyhteisöä, koulua, naapureita, oman kunnan ja maakunnan väkeä, kaikkia suomalaisia, kaikkia maailman ihmisiä. Itsenäisyys ja lähimmäiset ovat läsnä joka päivä. Mitä tein tänään, että huomenna olisi kaikilla ja kaikella paremmin?

Suomen menestystarinaa ei aina haluta nähdä eikä kuulla. Ongelmiin takerrutaan, syyllisiä etsitään, huhuja levitetään ja perusteetta pauhataan. Maassa jossa osoitetusti on laajin sananvapaus, parhaasta päästä koulutus, maailman terveimmät lapset, turvallisin ja puhtein ympäristö. Omaa ahdistustaan purkavat kivien heittäjät helposti unohtavat – tai eivät ole koskaan oppineetkaan –  että Suomessakin oli aika jolloin nälkä oli todellista, viha ja tappaminen oli todellista. Mellastus kaikkea edellisten sukupolvien rakentamaa vastaan ei tunnu järjelliseltä eikä oikeutetulta.

V. A. Koskenniemi kiteytti runossaan ”Isä ja poika” sovituksen ja yhteisyyden merkityksen. Runo kertoo isästä, punakaartilaisesta, joka kaatui sisällissodan katkerimmissa taisteluissa, Tampereen valtauksessa Messukylässä ja pojasta, Suomen puolustajasta joka kaatui Kollaanjoen Loimolassa talvisodan jouluna. Molemmat saivat leposijansa samalta sankarihautausmaalta. Runo päättyy säkeisiin:

 

”Eikä eroa viime tuomiolla ole punaisen urhon tai valkoisen ylin tuomari sai myös ihminen olla ja hän tietää, mit’ on olla ihminen”

 

Todellinen suomalaisuus on aina etsinyt sopua ja ratkaisua silloinkin kun haavat ovat vielä auki ja muistot terävät. Tulevaisuudessakin toivon kaikkien etsivän yhteistä hyvää ja yhteistä Suomea.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Related Posts

%d bloggaajaa tykkää tästä: